Online Educa Berlin: Osa 3 - Sabine Baumann ja iPad-luokka

Sabine on rohkea 28-vuotias luokanopettaja joka päätti lähteä kokeilemaan iPadeilla opettamista. Tosin sen sijaan, että koulu olisi ostanut tablet-koneet oppilaiden käyttöön, Sabine on kirjoittanut oppilaiden vanhempien kanssa sopimuksen jonka mukaan he lunastavat tabletit leasing-yritykseltä vuosien mittaan lapsiensa omaisuudeksi. Laitteet on vakuutettu ja leasing-yrityksen kanssa tehty sopimus takaa, että laite joko korjataan tai korvataan uudella 48-tunnin sisällä vian ilmennettyä.

Sabine on ehtinyt tutustua sovellustarjontaan ja onnistunut hyödyntämään erinäisiä sovelluksia hyvin tunnilla, mutta muistuttaa, että sovellusavaruutta on syytä tutkia jatkuvasti jotta voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä.

Huomaan että sovellukset kohdistuvat muihin oppiaineisiin kuin kuvataiteeseen. Hän mainitsee kuvataiteen osalta vain piirustusohjelman, ja jäänkin pohtimaan miksi kameran tuomat mahdollisuudet valokuvaan ja elokuvaan puuttuvat. Yritän saada hänen kanssaan puheenvuoron seminaarin jälkeen, mutta ruuhkaa on ja minun täytyykin jo rientää seuraavaan paikkaan. Onneksi sähköposti on keksitty!

Sabinen blogista löytyy mm. lista hänen käyttämistään sovelluksista.

Löysin myös erinomaisen englanninkielisen tiivistelmän Sabinen puheesta School Forumissa.

Online Educa Berlin: Osa 2 - Mark David Milliron

Mark David Milliron oli puhumassa School Forumissa.

Mikä karisma!

Ja kuinka vaikuttava lista erinäisiä saavutuksia: Milliron on työskennellyt vuosina 2009-2011 mm. Bill and Melinda Gates-säätiössä, tavoitteena parantaa Amerikkalaisten oppimismenestystä peruskoulutuksen jälkeen. Sen lisäksi hän toimii nykyisin WGU Texasin rehtorina.

WGU-Texas on osa laajempaa, vuonna 1999 synytnyttä WGU-verkostoa. WGU-Texas on vuonna 2011 perustettu yliopisto, jossa opetus tapahtuu pääsääntöisesti netin välityksellä. Kuitenkin jokaisella oppilaalla on oma mentori, sekä mahdollisuus verkostoitua nettiyliopiston muiden opiskelijoiden kanssa. Milliron tuo tehtävään pitkän linjan osaamista tietoteknologia-avusteisen oppimisen parista.

Hän aloitta esitelmän pyytämällä meitä laittamaan kädet ristiin. Sen jälkeen meidän täytyy laittaa kädet ristiin, mutta toisin päin – jos äsken oli vasen käsi alla, nyt se pitää laittaa ylimmäiseksi. Hän pyyätä meitä tarkastelemaan sitä äärimmäisen epämukavuuden tunnetta, mikä tulee siitä kun pistämme kädet ristiin järjestyksessä, johon emme ole tottuneet. Hän toteaa, että yhtä epämukavaa on siirtyä paperista, kirjasta ja liitutaulusta sähköisen opettamisen ja oppimisen maailmaan. Mielestäni vertauskuva ei mene ihan perille asti, sillä jään miettimään, miksi en voisi vaan pitää käsiä ristissä siinä järjestyksessä mikä on minulle mukava?

Parhaiten minulle jää mieleen osuus hänen esitelmästään, jossa hän kertoo eräänlaisesta sähköisestä oppimisen- ja työskentelyn seuraamisen työkalusta verkko-oppimisympäristöstä. Muistan itseasiassa kuulleeni samaisesta järjestelmästä taannoin Lapin yliopiston tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa- sivuaineen luennolla.

Järjestelmä seuraa oppijoiden käyttäytymistä kuten sisäänkirjautumista, palvelussa vietettyä aikaa, aktiivisuutta palvelussa, keskustelun määrä, palautusten ajankohta ja kerää pitkällä aikavälillä tilastollista tietoa käyttäjistä sekä heidän loppuarvosanoista ja luo tiedon perusteella erilaisia suoritusprofiileja.

Nyt kun uusi käyttäjä osallistuu verkkokurssille järjestelmä jälleen tarkkailee hänen käytöstään ja ilmoittaa säännöllisin aikavälein, vastaako oppijan suoritustaso vihreää, keltaista vai punaista suoritusprofiilia. Järjestelmä kertoo esimerkiksi näin: ”Punainen: 95% henkilöistä, jotka käyttivät järjestelmää kuten sinä käytät nyt, eivät päässeet läpi kurssista. Toimintaehdotuksia: Tee monivalintatehtävät, suorita essee, keskustele palvelussa, tai hakeudu mentorisi puheille”.

Samaan aikaan myös opettaja pystyy seuraamaan kurssilaistensa suoritusprofiileja reaaliajassa, ja voi näin ollen pysyä ajan tasalla siitä, miten hänen kurssilaisensa voivat ja tämän tiedon perusteella suunnitella mahdollisia toimenpiteitä. Mahtavaa!

Milliron myös haastaa pohtimaan: mikäli hyödynnetään ns. blended learning models jossa oppijat ovat osan aikaa verkko-oppimisympäristössä ja osan aikaa opettajan kanssa kasvotusten: miten opettaja voi maksimoida kontaktiopetuksen tuomat hyödyt? Mitä kontaktiopetuksessa voi tehdä, mitä verkossa ei voi tehdä?

Markin sivut.

Milliron toimii muuten erään uunituoreen opetusteknologiajulkaisun toimittajana.

Pikaisen blogosphääritutkimuksen perusteella, en ole ainut keneen Mark David Milliron on tehnyt puheellaan vaikutuksen.

Kalliala tosin esittelee Millironin Online Educa:ssa pitämää keynotea. Milliron kävi puhumassa School Forumissa vielä erikseen. Kutkuttavia ja samansuuntaisia ajatuksia kuitenkin molemmissa esitelmissä.
Ja mikäli kiinnostaa Milliron, täältä löytyy myös vuoden 2012 alusta Päivi Hakkaraisen kommentteja samaisen henkilön puheesta toisessa tapahtumassa.

Online Educa Berlin: Osa 1 - School Forum ja messut

Viikko sitten tapasin tietokonepelimuseon mediakompetenssi-tilaisuudessa henkilön, joka koordinoi School Forumia – päivän mittaista saksankielistä opetusalan ammattilaisille suunnattua seminaaria joka tapahtuu Berliinin Online Educan-messujen yhteydessä.

Online Educa järjestettiin jo 19. kertaa ja sivuilla kerrotaan:
Online Educa - The largest global e-learning conference for the corporate, education and public services sectors. Itse messualue oli valtava ja esillä oli toimijota aina moodlesta Tampereen ammattikorkeakouluun asti.

School Forum järjestettiin samassa hotellissa Online Educan kyljessä, mutta se oli suunnattu saksalaisille opetusalan ammattilaisille, ja seminaarin tarkoituksena olikin tuoda esiin uusia tuulia opetusteknologian rintamalta, niin paikallisten, valtakunnallisten kuin kansainvälisten toimijoiden näkökulmasta.

Thea kuuli minun projektistani ja oli sitä mieltä, että minun kannattaisi ehdottomasti tulla tilaisuuteen, ja hän olikin aivan oikeassa! Parhaiten mieleen jäi Mark David Millironin karismaattinen puhe opetuksen ja oppimisen nykytilasta ja tulevaisuudesta, sekä erään rohkean saksalaisen opettajan esitelmä iPad-luokkaprojektistaan.

School Forumissa puhui myös Nikolai Neufert joka edusti Berliinin opetusministeriön eEducation Masterplan-hanketta. Kaupungin tavoitteena on varustaa kaikki koulut älytauluilla ja niinpä koulut voivat hakea hankkeelta rahoitusta. Anja Tempelhof kertoi Fraunhofer-insitutin (vähän niin kuin saksa VTT) Roberta-projektista, jossa oppilaat rakentavat itse lego mindstorms robotteja – vastuuta, yhteistyötaitoja ja ongelmanratkaisukykyjä, wau!

School Forumin ohjelma löytyy täältä.

Googlettelun tuloksena huomasin muuten, että EdMedia 2014 - World Conference on Educational Media and Technology järjestetään Tampereella! Silmät auki siis, ensi vuonna.

Ja tähän samaan opetusteknologiasyssyyn mainittakoon vielä ITK-konferenssi Hämeenlinnassa.

Bergmannstrasse 64: elokuvapaja alkaa!

Koulun ulko-ovi. Tästä se lähtee!

Neljän viikon jakso on nyt aluillaan. Seuraavat neljä viikkoa käyn tässä osoitteessas 1-2 kertaa viikossa riippuen siitä, miten projekti edistyy.

Tänään tapasin ryhmän ensimmäistä kertaa. Huh: 28 vilkasta 12-16 vuotiasta! Onneksi meitä opettajia on kolme, joten voimme jakaa ryhmän pienempiin osiin tarvittaessa.

Aloitin tänään lyhyellä alustuksella, jossa esittelin itseni sekä projektin kulun ja tavoitteet. Sain kuulla paljon erinäisiä kysymyksiä kaikenlaisesta ja pyrin vastaamaan niihin parhaani mukaan. Oppilaita oli paljon ja muutamat olivat erityisen vilkkaita. Luultavasti tästä tulee myös ryhmänhallinnan osalta hyvin mielenkiintoinen kokemus. Hauska nähdä, miten elokuvaprojekti toimii näin ison ryhmän kanssa.

Oppilaat jakautuivat 2-3 hengen ryhmiin. Aloitimme kuvausharjoituksilla, joissa tuli ratkoa erinäisiä kuvaustilanteita ja pyrkiä saavuttamaan erilaisia kuvatuloksia. Tavoitteenani oli haastaa pois perinteisestä silmäntaso-kuvakulmasta.

Koska oppilaat olivat myös erittäin innoissaan puhelimien käyttämisestä, toinen tarkoitukseni harjoituksessa oli päästää heidät heti koskemaan laitteita ja purkaamaan siten hieman niihin liittyvää jännitystä ja energiaa.

Oppilaat saivat liikkua vapaasti koulun alueella harjoitusten parissa. Välitunnin jälkeen kokoonnuimme 5-9 hengen pienryhmiin tarkastelemaan tuloksia. Jokainen ryhmä esitteli videonsa vuoronperään ja me muut kommentoimme niitä. Tässä oli ideana nähdä miten muut olivat toteuttaneet saman tehtävän, ja huomata tehtävänannon monitulkintaisuus sekä todeta erilaisten ratkaisujen kirjo.

Oppilaille oli annettu tehtäväksi miettiä harjoitusten yhteydessä jo jotain paikkaa koulussa joka erityisesti kutkuttaa ja jossa he voisivat toteuttaa videotyön. Näin heillä oli muutamia ideoita ja pian kuvauspaikat loksahtivatkin paikalleen. Tein selväksi, että tuotos sai keskittyä esittelemään tilaa mielenkiintoisien näkökulmien keinoin mutta siinä saattoi halutessaan kertoa myös tarinan. Kaikki ryhmät halusivat kertoa tarinan, ja näin piirsimme yhdessä taululle jokaisen ryhmän alustavan kuvakäskirjoituksen.

Ryhmät etenivät eri tahtiin ideoinnin kanssa, ja jätimmekin ajatukset hautumaan seuraavaa tapaamista varten.

Tässä vielä tehtävälistaus:

Filme als wärst du ein Hund.

Die Kamera entdeckt einem Ort.
Halte die Kamera schräg und filme etwas.
Laufen.
Bewege die Kamera immer näher an etwas.
Ein kleines Tier entdeckt eine Pflanze.
Es ist still. Plötzlich hört man etwas. Danach sehen wir, wo der Sound herkam.

Die Kamera bewegt sich aus dem dunklen ins Licht.
Etwas befindet sich im Bild und bewegt sich dann ausserhalb des Bildes.
Filme eine Farbe. Die Farbe ändert sich.
Etwas fällt runter.
Filme irgend ein interessantes Ort aus einer aussergewöhnliche Perspektive.

Tehtävissä on ideana haastaa tallentamaan erilaisia lyhyitä tapahtumia tai muutoksia. Tehtävissä myös haastetaan käyttämään kameraa muutoin kuin silmän tasolta.

Suomeksi:

Kuvaa kuin olisit koira.
Kamera tutkii jotain paikkaa.
Pidä kameraa vinossa ja kuvaa jotain.
Kävelyä.
Liikuta kamera aina lähemmäs jotain asiaa.
Eläin tutkii kasvia.
On hiljaista. Yhtäkkiä kuuluu jotain. Sitten näemme, mistä ääni tulee.
Kamera liikkuu pimeästä valoon.
Jotain on kuvassa, mutta sitten se liikkuu kuvan ulkopuolelle.
Jotain tippuu.
Kuvaa väriä. Väri muuttuu.
Kuvaa jotain mielenkiintoista paikkaa jostain epätavanomaisesta näkökulmasta.

Blossin: Osa 4 - Ensi-ilta ja ajatuksia viikonlopusta

Ensi-illan jälkeen meitä odotti ulkona valtavan kaunis auringonlasku.

Työpajojen tuotosten esittelykierros järjestettiin isossa salissa. Koko leirille osallistui n. 80 nuorta ympäri Brandenburgin osavaltiota, ja tunnelma salissa oli energinen. Kaikissa työpajoissa oli tehty paljon työtä ja tulokset olivat häkellyttäviä. Nuoret olivat pistäneet itsensä peliin ja minusta tuntui, että he olivat myös saaneet paljon irti työpajoista.

Meidän työpajan tuotokset herättivät yleisössä hilpeyttä ja naurua ja oli ilmeistä, että ryhmäläiset olivat kovin ylpeitä työstään. Minusta oli hienoa, kuinka loppuesittelystä oli tehty suuri tapahtuma, ja oli hienoa nähdä kuinka paljon huomiota videot saivat. On tärkeää, että töiden esittelylle suodaan juhlallinen hetki ja näin annetaan arvoa tekijöiden vaivannäölle.

Blossinin leirillä oli muuten myös elokuvatyöpaja. Siihen osallistui 10 henkeä. Ryhmällä oli vain yksi dv-kamera, ja olikin jännittävää huomata, että meidän lumiavideoiden laatu oli projisoitunakin heidän videolaatuaan parempi! Oli myös mielenkiintoista todeta, että siinä missä yhden videon tekoon osallistui 10 henkeä, meidän pajan 3 videon tuottamiseen osallistui 6 henkilöä ja jokainen työ oli parityön lopputulema.

Tässsä piilee mielestäni eräs matkapuhelimen käytön vahvuus. Puhelimia löytyy usein oppilaiden omasta takaa useampia kappaleita joka mahdollistaa jokaisen henkilön tiiviimmän osallistumisen työprosessiin.

Meidän ryhmästä löytyi muuten kuvalaadultaan neljä täysin lumianvertaista matkapuhelinta. Eräs ryhmä innostui työskentelystä niin, että he vannoivat tuottavansa omalla puhelimellaan vielä jatko-osan videoonsa ja lähettävänsä sen myöhemmin meille! Oli ilo kuulla, että he olivat saaneet työpajasta kimmokkeen jatkaa liikkuvan kuvan ilmaisun tutkimista. Heille ei myöskään ollut ilmeistä, että he voisivat käyttää omaa puhelinta kuvaamiseen, mutta lyhyen kokeilun myötä varmistimme että kyllä, se on yhtälailla mahdollista.

Viikonlopun tuotokset löytyvät Potsdamin mediakeskuksen multimediamobil, eli m³-projektin nettisivuilta (alkaen kohdasta ”Handyclip-Workshop”).

Blossin: Osa 3 - editointia, panikointia ja ensi-ilta

Editointia.

Sunnuntaiaamuna aloitimme katsomalla muutamia esimerkkejä aiemmista kännykkäelokuva-oppilastöistä sekä muista matkapuhelimilla tuotetuista elokuvista. Sen jälkeen teimme välikatsauksen eri ryhmien töihin ja pidimme jälleen vertaisarviointitilaisuuden.

Vertaisarvioinnissa jokainen ryhmä sai paljon kritiikkiä osakseen, ja tämän seurauksena kaikki lähtivät kuvaamaan lisämateriaalia elokuvaansa tai kuvasivat tiettyjä otoksia uusiksi. Vertaispalautteessa kritiikki keskittyi enimmäkseen tarinan mielenkiintoon tai elokuvan punaiseen lankaan, ja niinpä ryhmässä pohdimme yhdessä tapoja, jolla olisi mahdollista lisätä enemmän mielenkiintoa ilmaisun kulkuun.

Näin ollen kuvaus-, uudelleenkuvaus ja leikkausiterointia tapahtui tiuhaan tahtiin vielä ennen lounasta, kunnes lopulta ryhmät olivat pääseet tuotostensa kanssa vaiheeseen jossa myös vertaispalautekeskustelussa tarina tai tuotos hyväksyttiin.

Lounaan jälkeen tulikin kiire hioa tuotokset loppuun. Ryhmät etsivät vielä videoon sopivan musiikin ja sitten olikin aika pistää tietokoneet laskemaan videot valmiiksi.

Adoben Premiereä käyttävä ryhmä tarvitsi elokuvan exportoinnissa apua, sillä asetuksissa riitti valinnan varaa. MovieMakerilla on vaivattomampaa viimeistellä elokuva leikkauspöydältä videotiedostoksi, sillä vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän. Tässä mielessä on ehkä mukavampaa käyttää MovieMakeria tai iMovie-ohjelmistoa. Premieren käyttö edellyttää osin syvempää ymmärrystä tiedostomuodoista, codeceista, kuvakoosta, ja ruututaajuudesta (frame rate).

Free music archive tarjoaa erittäin mielenkiintoista teostovapaata musiikkia. Tekijä sekä kappaleen nimi tulee aina mainita lopputeksteissä.

Pidimme vielä ryhmän kesken yhteisen ensi-illan ennen koko nuorisoleirin yhteistä esittelykierrosta.

Blossin: Osa 2 - ensimmäinen työpajapäivä - kuvausta ja leikkausta ensimmäinen työpajapäivä - perusteita, kuvausta ja leikkausta

Lauantain ohjelma.

Aloitimme lauantaina aamiaisen jälkeen kuvausharjoituksilla joissa oli ideana verrytellä kamerankäytön kanssa sekä haastaa etsimään erityyppisiä kuvauskulmia. Työskentely tapahtui pareittain. Kokoonnuimme harjoitusten jälkeen katsomaan kaikkien videot läpi jolloin oli mahdollista verrata eri tekijöiden tulkintaa harjoituksista sekä ymmärtää miten monella tapaa tehtävät oli mahdollista ratkaista.

Tehtävien katsomisen yhteydessä kiinnitimme huomiota erilaisiin kuvakokoihin- ja kulmiin ja keskustelimme yhdessä siitä, minkälaisia vaikutelmia vaihtuvanlainen kamerankäyttö saa aikaan.

Ennen lounasta esitimme työpajan varsinaisen työn aiheen. Parien tulisi etsiä jokin kiinnostava tila tai paikka keskuksen alueelta, jonka he sitten esittelevät mielenkiintoisien kuvakulmien kautta tai johon he sijoittavat jonkin pienen tarinan. Ryhmät löysivät paikat ja lähtivät miettimään miten esittäisivät sen. Tarjosimme mahdollisuuden kuvakäsikirjoituksen tekemiseen, mutta ehdotimme että myös kameran kautta tutkimalla saattaisi löytää ratkaisu omaan työhön.

Lounaan jälkeen parit lähtivät kuvauspaikalle ja kuvasivat siellä erinäisiä otoksia. Kokoonnuimme ennen kahvitaukoa takaisin seminaarihuoneeseen, jossa ryhmät esittelivät tuotoksensa ja ideansa toisilleen sekä antoivat vastavuoroisesti palautetta. Mielestäni vertaispalaute on tehokas tapa työskennellä, sillä oppilaat tuntuivat erityisesti kuuntelevan vertaistensa näkemyksiä ja kritiikkiä omasta ideastaan. Luonnollisesti myös me ohjaajat esitimme asianmukaista kritiikkiä ja kysymyksiä.

Kahvitauon jälkeen oli toinen kuvausiteraatio, jonka jälkeen ryhmien ideat olivat selkeästi kehityneet – jotain jätettiin pois ja mielenkiintoisia ajatuksia jalostettiin pidemmälle. Kahdelle ryhmälle alkoi rakentumaan selkeä tarina, ja kolmas ryhmä päätyi hyvinkin visuaaliseen ja kokeelliseen tulkintaan juomalasista kahvioympäristössä.

Ennen iltapalaa kaikki ryhmät olivat jo valmiita viemään videot leikkauspöydälle, joten opastimme tässä vaiheessa eikkausohjelman käyttöön. Kaksi ryhmää eivät olleet ennen leikanneet, joten tarjosimme heille Windows MovieMaker ohjelmaa. Yhdellä ryhmällä oli jo kokemusta MovieMakerista, joten opastimme heidät Adoben Premiere Pro:n käyttöön.

Tässä muutamia kuvausharjoituksia pidemmältä listalta:

Kuvaa kuin olisit koira.
Kamera tutkii jotain paikkaa.
Pidä kameraa vinossa ja kuvaa jotain.
Kävelyä.
Liikuta kamera aina lähemmäs jotain asiaa.
Eläin tutkii kasvia.
On hiljaista. Yhtäkkiä kuuluu jotain. Sitten näemme, mistä ääni tulee.
Kamera liikkuu pimeästä valoon.
Jotain on kuvassa, mutta sitten se liikkuu kuvan ulkopuolelle.
Jotain tippuu.

Blossin: Osa 1 - mediakeskuksen kännykkäelokuvatyöpaja

Tässä rakennuksessa oli meidän seminaarihuone.

Intensiivinen mutta mukava viikonloppu takana. Järjestimme Potsdamin mediakasvatuskeskukselta tilatun kännykkäkuvaustyöpajan Susannen kanssa.

Työpaja pidettiin Blossin-nimisessä nuorisokeskuksessa Berliinin eteläpuolella. Meidän työpajaan oli ilmoittautunut kuusi 14-16 vuotiasta oppilasta. Kyseessä oli viikonlopun mittainen nuorisoleiri, johon kerääntyi nuoria ympäri Brandenburgin maakuntaa.

Matkustimme jo perjantai-iltana keskukseen ja esittelimme viikonlopun avajaisseremoniassa itsemme sekä työpajan rakenteen. Itse työpajatyöskentely tapahtui lauantaina ja sunnuntaina.